2011/06/08

This Is England

Alle kolmi- tai nelikymppistenkin maailmassa 1980-luku muistuu mieleen neonsävyinä, pillifarkkuina ja kaameina tukkalaitteina. Se oli kuitenkin kylmän sodan ja maailman talouskasvun heikentymisen vuoksi monille myös harmaan ankeaa aikaa. Britanniassa pääministeri Thatcherin johtama kapitalistinen politiikka ajoi alas työväenkulttuuria lakkauttaen useita tehtaita ja jättäen tuhansia työttömäksi. Käynnissä oli myös Falklandin sota - ei siis mitään hehkeää eloa eikä edes ihme, että 1960-luvulla syntynyt skinhead-liike heräsi uudelleen eloon. This Is England on elokuva, joka kertoo näistä kasaritunnelmista nuoren pojan kautta.


On vuosi 1983 ja Shaunia pilkataan koulussa kuten aina. Hän osaa kuitenkin antaa samalla mitalla takaisin, minkä vuoksi on usein vaikeuksissa. Isä on kuollut Falklandilla eikä rakastava äiti tunnu riittävän roolimalliksi omalla tavallaan surevalle pojalle. Eräänä päivänä Shaun törmää pieneen joukkoon itseään vanhempia skinheadeja. He ottavat kärsineen mutta tuittupäisen pojan huomaansa ja ystävystyvät hänen kanssaan. Päästessään syvemmälle jengiin mukaan ja noustessaan hierarkiassa yhä korkeammalle Shaun näkee sen kaikki puolet - nekin, jotka voisi jättää näkemättä.


Thomas Turgoose on Shaunina vakuuttava ja jopa ahdistava - tämä oli todellisuutta monelle, ja perustuuhan elokuva ohjaaja-käsikirjoittaja Shane Meadowsin omakohtaisiin kokemuksiin. Poika suorastaan pelottaa minua. Muutkaan näyttelijät eivät jää luonnollisuudessaan jälkeen. Kauhistuttavin kaikista on kuitenkin Stephen Graham, jonka Combo on jotain huomattavasti aggressiivisempaa kuin miehen tunnetuin rooli, Snatchin Tommy. Vaikka hahmo on myös äärettömän traaginen, tällaiseen tyyppiin ei todellakaan tekisi mieli törmätä kadulla. Elokuvasta löytyy paljon hienosti kuvattuja kohtauksia ja miljöitä, brittienglanti kolahtaa ja 1980-luvun tunnelma huokuu ruudun läpi. Yhtymäkohtia American History X'aan ja Green Streetiin ei voi välttää.

Elokuvaa katsoessani mieleeni heräsi jälleen kysymys moraalista lapsinäyttelijöitä käytettäessä. Miten eettistä on laittaa lapsi kiroilemaan kuin merimies ja heilumaan kaljatölkki kädessä, olkoonkin, että kyseessä on vain rooli? Samaa mietin ensimmäisen kerran jo Kidsissä, joka on yksi rajuimmista nuorisoleffoista mitä on. Toki luulin Turgoosen olevan nuorempi kuin mitä hän on ja ehkä 14-vuotiaalta (Shaun on 12-vuotias) voi nykypäivänä kyseistä käytöstä jo odottaakin. Lapsi silti. Joitakin on myös häirinnyt skinien esittäminen inhimillisinä olentoina eikä pelkästään väkivaltaisina rasisteina, kuten heidät monesti halutaan nähdä. Meadowsin tarkoitus ei ole ollut ihannoida skinhead-kulttuuria, vaan näyttää se sellaisena kuin se alkuperäisesti oli - kapina hajoavaa elämäntyyliä vastaan. Vasta tällöin toisen aallon saapuessa se sai rasistisia piirteitä ja uusnatsismin leiman. 1960-luvulla se kuitenkin oli nuorisokulttuuri siinä missä moni muukin.


This Is England on hieno kertomus siitä, miten ihmiset hakevat lohtua vaikeina aikoina, ja miten joillekin lohtu voi tarkoittaa äärimmäisiä keinoja. Huonon työllisyystilanteen aallokossa on helppo turvautua nationalismiin väittäen, että ulkomaalaiset vievät nekin vähät työpaikat, jotka olisi tarkoitettu maan omille kansalaisille. Tätä samaa huomattavasti lievemmässä muodossa olemme saaneet lukea lehdistä tässäkin maassa viimeisten kuukausien aikana. Leffa sai Suomessa K-15-leiman, mutta Britanniassa sitä pidettiin alle 18-vuotiaille sopimattomana, joten heikkohermoisille se ei sovi. Se on raju ja se sattuu, mutta en voi silti muuta kuin suositella.


The movie This Is England is horrific and good. Shaun (excellent Thomas Turgoose), a 12-year-old boy, misses his deceased father and is being bullied at school. One day he makes new friends from a group of skinheads older than he is. He sinks deeper into the gang and is hugely proud of the whole thing. But being a skinhead is more than having friends - the violent, racist aspects of the life affect Shaun to a point where he can't stand it anymore.

The movie raises many questions: how is it morally OK to put a child into acting a role where you need to curse like hell and act in other ways badly? Some people have also thought that writer and director Shane Meadows (on whose own experiences the movie is based on) emphasizes skinheads, but he's really just picturing them the way they originally were in the 1960's. Only here, in the 80's, where Thatcher's politics and the Falkland war have left their impact on Britain's working class, the youth culture got more national and racist. This Is England is a film that hurts and makes you want to close your eyes at some points, but it's quite beautiful nevertheless.

9 comments:

  1. En pitänyt tästä yhtään. Tai siis, hienosti tehty ja vaikuttava elokuva, mutta pakkoko olla niin pirun ahdistava ja masentava?? :D Ei siinä mitään, elokuva voi olla hyvällä tavalla ahdistava, mutta tämä meni minun tapauksessani siihen kategoriaan leffoista, joista tulee yksinkertaisesti niin paska mieli ettei halua ajattellakaan kyseistä elokuvaa enää ikinä.

    P.S. Muistan katsoneeni tämän viime vuonna hyvin Disney-animaatio-täyteisen kuukauden päätteeksi, ehkä silläkin voi olla jotain tekemistä mielipiteeni kanssa... :D Oli vähän liian raju pudotus.

    ReplyDelete
  2. Minä pidin tästä kovasti. Oli aiheeltaan tosiaan samankaltainen American History X:n kanssa, mutta brittielokuvana kuitenkin ihan erilainen tunnelmaltaan. Rähjäinen elokuva, jota ei todellakaan tee mieli katsoa heti uusiksi.

    ReplyDelete
  3. This Is England on lempielokuviani helposti! Pidin juuri siitä, että skinhead-kulttuurista näytettiin molemmat puolet, eikä sorruttu turhan mustavalkoiseen maailmankuvaan, vaikka elokuva olikin lapsen näkökulmasta. Onhan elokuva varsinkin loppua kohden todella rankka, mutta en silti sanoisi tätä leffaa "pahan mielen elokuvaksi". Alussa varsinkin oli paljon todella hilpeää meininkiä, mitä muistelee ilolla.

    Oletko muuten nähnyt This Is England '86:a?

    ReplyDelete
  4. Onko samanlainen yhtään kun tuo This Is England '86 -sarja? Mä olen sitä katsonut muutamia kertoja kun Englannissa olen ollut. Kuulostaa hyvältä leffalta, ehkä pitää hankkia jossain vaiheessa.

    ReplyDelete
  5. Kuulostaa kiinnostavalta leffalta!

    Nää tavat, miten asioista "kuuluu" puhua ja missä sävyssä on aina tosi kiinnostavia juttuja. Musta on tosi jännää, että joku voi syyttää ihannoimisesta, jos näyttää karun totuuden hyvine ja pahoine puolineen. Siitä näkee hyvin, millaisia normeja yhteiskunnassa on, mitkä puhetavat ovat hyväksyttyjä ja mitkä kiellettyjä mistäkin asiasta. Se laittaa aina miettimään. Toisena esimerkkinä tulee mieleen Der Untergang, jossa Hitleriä kuvattiin vähän inhimillisempänä olentona kuin sekopäisenä hirviönä, ja sekös olikin kamalaa se. Yhteiskunnallisessa keskustelussa taas mieleeni tulevat päihdediskurssit ja huumevalistus, ja toisaalta se kuuluisa "lapsen paras", johon vedotessa esimerkksi poliitikolla ei ole mitään mahdollisuutta esittää eriävää mielipidettään ilman yleistä lynkkausta. Kamalan kaksijakoista jollakin tapaa monessa asiassa tää asioiden hahmottaminen. "Joko olet meidän puolella tai meitä vastaan."

    ReplyDelete
  6. Eeva, hee :D Näinhän se on, ei tästä kyllä iloiselle mielelle tule. Mutta ei kyllä oo tarkoituskaan, ja mä tykkään ahdistavistakin elokuvista koska ne jää niin hyvin mieleen :) Mutta ehkä tosiaan Disney-viikon päätteeksi ei ollut se ihan paras valinta :D

    Paivi, tunnelma on tosiaan täysin erilainen Am.History X'n kanssa! Jotenkin todellisempi, ja raaempikin koska kyseessä on kuitenkin vasta lapsi.

    Lauri, oli kyllä mahtava, ja nimenomaan sen takia, ettei asiasta tehty mustavalkoista! Parhaat elokuvat lipuu aina jonnekin sinne hyvän ja pahan välimaastoon olematta kunnolla kumpaakaan. Ei tästä ehkä paha mieli tule, mutta ei hyväkään ;) En oo nähnyt tota sarjaa, vois olla hyvä katsoa leffan päätteeksi!

    Duvessa, en oo katsonut sarjaa, joten en tiedä mihin verrata :/ Mutta elokuvaa suosittelen, etenkin kun se kuitenkin ilmeisesti pohjustaa sarjan tapahtumia.

    Maria, suosittelen! Totta, ihmisten ennakkoluulot ja suhtautuminen tiettyihin asioihin on aina äärimmäisen mielenkiintoinen asia, aiheesta voisi tehdä tuhansia tutkimuksia.. Kun kaikki on niin kulttuurisidonnaista. Vaikka sitten taas on niitäkin asioita, joita ei mielestäni saisi kulttuurin nimissä toteuttaa (kivittäminen kuoliaaksi yms), mutta onkohan siinäkin sitten vain minun rajoittunut näkemykseni tiellä? Ja oikeasti asia pitäisi nähdä inhimillisemmin myös sen kivittäjän kannalta? Hmm, en tiedä. Loistavaa, että "erilainenkin" näkemys herättää keskustelua, saadaan nostettua aiheita pois sieltä tabukategoriasta :) Sinänsä ymmärrän, että politiikassa on pakko asiat nähdä vähän mustavalkoisemmin kuin todellisessa elämässä, koska pakko niitä rajoja on johonkin vetää jos haluaa saada mitään lakeja tai vastaavia läpi. En kyllä haluiskaan siksi olla poliitikko, mä oon ihan liian diplomaattinen :/

    ReplyDelete
  7. Yksi suosikkini! Tykkään hirvittävästi tällaisista kulttuurihistoriallisia movementeja esiin tuovista ajankuvista. Ja yhdyn tuohon loppuun: raju ja se sattuu, mutta ei voi kuin suositella.

    ReplyDelete
  8. Mä tykkään tän tyyppisistä leffoista kovasti, on aika pysäyttäviä.. eli kiitti vinkistä, täytyy kans katsoa! :)

    ReplyDelete
  9. Miia, mä kans tykkään tän tyyppisistä paljon! Tulee sitten itsekin otettua enemmän selvää asioista, mulla kun tuppaa toi historia olemaan aika heikoissa kantimissa.. :)

    aini, katso ehdottomasti! Pysäyttävä on täydellinen sana kuvaamaan tätä.

    ReplyDelete