2011/02/09

E niinkuin Elokuva

Muutama vuodenvaihteen jälkeen katsottu elokuva pienoiskoossa.

Edison
David J. Burken ohjaus kertoo aloittelevasta toimittajasta Pollackista (Justin Timberlake), joka onnistuu sohaisemaan kuhisevaa ampiaispesää. Korruptio on vallannut Edisonin kaupungin virkavallan eliittijoukon, eikä lainvalvojiin voi enää luottaa. Kansa vain on täysin tietämätön asioiden todellisesta laidasta. Pollack päättää ottaa asiat omiin käsiinsä, mutta todistusaineiston keräämisestä tulee hankala retki läpi väkivallan ja ihmisten luottamuksen.

Roolituksesta huolehtinut on saanut leffaan mukaan isoja kihoja kuten Morgan Freeman, Kevin Spacey, Dylan McDermott ja LL Cool J. Edison on kiva pikku elokuva, joka paisuu paikoitellen melkoiseksi jännitysnäytelmäksi ja tarjoaa silmänruokaa märän asfaltin muodossa. Timberlake läpäisee kunnialla roolisuorituksensa, joka ei ole kuitenkaan ole järin vaativa. Loppua kohden elokuva lässähtää hieman, enkä ole loppuratkaisun kanssa yhtään samaa mieltä.


Zodiac
Zodiac perustuu Robert Graysmithin kirjaan, joka taasen perustuu tositapahtumiin 1970-luvun sarjamurhaajasta San Franciscon alueella. Murhaaja antaa medialle jatkuvasti vihjeitä itsestään ja pian toimittajat huomaavat olevansa selvittämässä rikosvyyhtiä yhdessä etsivien kanssa. Pääosissa Jake Gyllenhaal, Robert Downey Jr. ja Mark Ruffalo. Mukana myös mm. Chloë Sevigny ja Anthony Edwards.

Elokuvan alku on lupaava. Se antaa odottaa karmaisevia kohtauksia ja hyytävää tunnelmaa. Totuus on kuitenkin hieman toinen. Vaikka leffa ja idea sinänsä toimii ja etenkin RD Jr on hauska juopottelevana toimittajanretkuna, jää jotain olennaista puuttumaan. Yksi virhe on Gyllenhaalin hahmo, joka on lättänä kuin pannukakku. Zodiac uppoaa Edisonin kanssa samaan ok-kategoriaan: elokuviin, jotka viihdyttävät, mutta jotka eivät jätä sen syvempiä jälkiä katsojaan.


The Last Exorcism
Louisianalainen pastori Cotton Marcus (Patrick Fabian) saarnaa seurakunnalle ja kiertää ympäri osavaltiota manaamassa pahoja henkiä pois ongelmiensa kanssa painivista ihmisistä. Hän ei kuitenkaan itse usko demoneihin - koko manausprosessi on huijausta ja rakennetaan uskottavaksi erilaisten erikoistehosteiden turvin. Yllättäen Marcus saa kutsun manata demoni pois erään tilan isännän tyttärestä, ja hänen elämästään dokumenttia tekevä kuvausryhmä kutsutaan tietysti mukaan. Kaikki pahat henget eivät kuitenkaan ehkä ole vain mielikuvituksen tuotetta.

Koko elokuva on kuvattu dokumentinomaisesti, mikä luo todentuntuisuutta ja loistavia kauhuelementtejä. Aivan kuin Blair Witch Project aikanaan. Ashley Bell on karmiva tytär Nellinä, ja hän onkin elokuvan parasta antia. Paria yllätyssäikähdystä lukuun ottamatta leffa ei missään vaiheessa kunnolla pelottanut. Tai miten sen nyt ottaa - eniten hälytyskelloja soittivat pastorin metodit, saarnaaminen ja eritoten ihmisten sokea usko paitsi uskontoon niin myös Cottonin voimaan saada demonit ajettua pois. Hullu maailma.


Maameren Tarinat
Gedo Senki ei ole perinteistä Studio Ghibliä. Jo pelkästään kaksi faktaa (että ohjaajana on Hayaon sijasta hänen poikansa Goro Miyazaki, ja että tarina perustuu Ursula K. Le Guinin kirjalliseen teokseen) riittävät perustelemaan erilaisuuden vaikkapa Liikkuvaan Linnaan verrattuna. Tarina kertoo velhoista, lohikäärmeistä, hyvyydestä ja pahuudesta ja jälleen kerran niiden häilyvästä rajasta.

Animaation aikana yksi tai kaksi mielleyhtymää Lord of the Ringsiin ei riittänyt. Taival halki upeiden maisemien ja muutamat, yksittäiset kuvakulmat muistuttivat erehdyttävästi tätä kuuluisaa elokuvasaagaa. Yhteistä on myös verkkainen tunnelma: paikoitellen kaipasi toimintaa, jota vanhemmalta Miyazakilta ollaan eyecandyn ohessa totuttu saamaan. Loppu oli ihana, mutta lempparianimenieni joukkoon tämä ei nouse.


Punainen Lohikäärme
Red Dragon on Hannibal Lecter -trilogian kolmas osa, joka kuitenkin sijoittuu aikaan ennen Uhrilampaita. Agentti Will Graham (Edward Norton) on onnistunut nappaamaan kummallisista katoamisista vastuussa olevan ystävänsä Hannibal Lecterin (Anthony Hopkins), jolla on mieltymys ihmislihaan. Ongelmat kaupungissa eivät kuitenkaan ole ohi: Tooth Fairyksi kutsuttu sarjamurhaaja jyllää ja agentit tarvitsevat apua ansaitusti rentouttavalle eläkkeelle jääneeltä Grahamilta. Graham puolestaan turvautuu Lecteriin, joka on Tooth Fairyn idoli...

Odotin elokuvalta enemmän samoja kylmiä väreitä kuin kahdelta edeltäjältään, mutta Lecteriä oli tässä yllättävän vähän. Muutamia ällötyskohtauksia lukuun ottamatta leffa ei ollut järin pelottava. Ehkä tässä on syy, miksen tykkää kauhuelokuvista - ne oikeastaan todella harvoin pelottavat kunnolla, ja yleensä jäljelle jää vain vähän kehno maku suuhun. Hmm. Norton on symppis muttei Punaisessa Lohikäärmeessä oikein elementissään (mieheltä ei Fight Clubin ja American History X'n jälkeen vaan voi odottaa mitään näin keskinkertaista). Sen sijaan Ralph Fiennes veti totuttuun tapaan pisteet kotiin mielettömänä Francis Dolarhydena.


Dorian Gray
Oscar Wilden klassikon luin kesällä, ja se oli suunnattoman kiehtova. Elokuvaversiota metsästettäessä meni tovi. Juoni on pääpiirteissään kirjaa mukaileva: nuori, naiivi ja turhamainen Dorian Gray (Ben Barnes) jää kiinni kauneuteen, eivätkä seuraukset ole järin mukavat. Muissa rooleissa mm. Colin Firth, Ben Chaplin, Rachel Hurd-Wood ja Rebecca Hall.

Tiesin, että leffasta on turha odottaa yhtä makoisaa kuin kirjasta, mutta yleisfiilis jäi kuitenkin reilusti plussan puolelle - kiitos Barnesin, joka todellakin on liian kaunis mieheksi ja täten täydellisen sopiva Grayn saappaisiin. Muutoin elokuva oli turhan hajanainen. Osittain se oli loistava, jännittävä ja roisi, osittain taas täynnä tyhjää. Kenties pienellä käsikirjoituksen tiivistyksellä oltaisiin saatu aikaan tunnelma, joka tihentyisi verkon lailla.

*

Muita viime aikoina toiseen kertaan katsottuja elokuvia ovat mm. Mr. Nobody ja Inception. Ensimmäinen ei jostain syystä toiminut enää niin hyvin kuin suurella valkokankaalla. Pitkittyneisyys häiritsi turhien kohtausten kautta ja sain lopulle edelleen kaksi erilaista vaihtoehtoa, jotka kumpikin tuntuvat yhtä epätodennäköisiltä. Jared Letoa ja Toby Regboa kyllä kelpasi katsella. Inception taas oli juuri niin jännä kuin muistinkin. Ensimmäisellä katselukerralla energiat menevät helposti hahmojen ja niiden tekojen havainnointiin, ja sekä detaljit että kokonaiskuva saattavat jäädä hatariksi. Toisella kerralla saa yleensä paremman otteen.

3 comments:

  1. Jahans,Gray katsottu. Olet oikeassa, Barnes on liian kaunis edes olemaan olemassa, mun mielestä. Itse pidin Zodiacista ja Edisonista, kertakatseluleffoja kylläkin molemmat...Viimeinen manaus oli mulle suuri pettymys sillä odotin jotain tosi hyvää mutta kauhuleffoja ahmivana se oli vähän tylsä, onnistui kyllä pitämään pelon pinnassa mukavasti ;OL)

    ReplyDelete
  2. Allekirjoitan ajatuksesi Maameren tarinoista -eikä myöskään ole vielä löytynyt pman lempparin, Henkien kätkemän, voittanutta.

    Mietin tuossa joku aika sitten Fincherin leffalistaa selatessa että Zodiac pitäisi katsoa uudelleen, dementia on vienyt siitä kaiken muistettavan xD

    Vielä sanottava se, etten varmaan koskaan opi mieltämään Timberlakea näyttelijäksi, tai ainakaan hyväksi sellaseksi :D Social Networkia odotellessa...

    ReplyDelete
  3. Mikaela, Barnes on ihan mieletön, vaikka aluksi se tuntui vähän liian varaukselliselta roolissaan, mutta kyllähän sieltä löytyi kuoren alta ties mitä ;) Edisonin voisin ehkä jopa katsoa uudestaan, Zodiacia todennäköisesti en. Kauhuleffoilla tuntuu kyllä olevan kovat raamit jotka niiden pitäisi täyttää, että ovat oikeasti pelottavia!

    Pia, Henkien Kätkemä on ehdottomasti parasta Miyazakia kyllä. Hassua kyllä, en itsekään muista Zodiacista paljoa, kertooko sitten jotain itse elokuvasta.. x) Mulla toi oli eka Timberlake-leffa, Alpha Dog on ollut ilmestymisestään asti listalla mutta en oo jostain syystä päässy sinne asti.

    ReplyDelete