2011/09/05

Kesällä katsottua

Kesän aikana kotona katsottuja lyhyesti.

Drop Dead Gorgeous
Pikkukaupungin vuotuiset kauneuskisat lähestyvät, ja paikalla on kuvausryhmä dokumentin teossa. Ympärillä alkaa kuitenkin kuolla ihmisiä, ja samaan aikaan kaupungin rikkaimman perheen äiti, kauneuskilpailuissa itsekin pyörinyt, haluaa tyttärensä voittavan hinnalla millä hyvänsä. Mutta kuka selviää voittoon asti?

Leffa on suoraan sanottuna ärsyttävä. Ymmärrän, että se yrittää olla hauska, mutta dokumentinomaisesti kuvattu raina ei onnistu yrityksessään puoliksikaan. Paljon mieluummin olisin katsonut oikeaa dokkaria aiheesta. Tässä ei olla osattu päättää, tehdäänkö purevaa draamaa, hyytävää kauhua vai hulvatonta komediaa ja lopputulos on yhtä sekasotkua, joka ei ole mitään mainituista. Huumorini on mustaa, mutta että tuijottaa Denise Richardsin hymyä ja katsoa, kun ihmisiä lakoaa ympäriltä? No thanks. Kirsten Dunst on sentäs ihana kuten aina. Sivurooleissa mm. Ellen Barkin, Allison Janney ja Brittany Murphy.


Down in the Valley
16-vuotias Tobe törmää huoltoasemalla upeaan cowboyhin, joka tuntuu osoittavan kiinnostustaan myös häntä kohtaan. Ikäero ei haittaa, kun pari löytää yhteisen sävelen. Toben isän mielipide ei kuitenkaan ole ihan niin suvaitseva. Tämän seurauksena neiti kapinoi ja haaveilee karkumatkasta Harlanin kanssa, mutta cowboy ei ole ihan sitä miltä näyttää...

Elokuvan alkupuoliskon kanssa sai hieman jopa taistella, sillä niin ihania kuin Evan Rachel Wood ja Edward Norton ovatkin, heidän suhteensa ei ole elokuvassa yhtään uskottava, ja tapahtumatkaan eivät hätkähdytä. Hivenen tylsästi rakentuva juoni on tietysti juuri täydellinen yllätyksille, ja loppupuolisko onnistuikin kahlitsemaan ruudun ääreen varsin mukavasti. Elokuvan jälkeen oli lievästi paha olla. Toben pikkuveli näytti hätkähdyttävän tutulta, joten IMDb'n tutkimisen jälkeen tärppinä kerrottakoon, että poikaa näytteli Rory Culkin, Macaulayn ja Kieranin veli.


Red Hill
Nuori pariskunta muuttaa maaseudulle Red Hilliin pakoon stressaavaa elämää. Raskaana oleva vaimo lepää kotona sillä aikaa, kun Shane Cooper aloittaa uudessa työpaikassaan paikallisena poliisina. Esimieheltä tulee kylmää vettä niskaan heti alkuunsa, eikä työpäivä siitä helpotu - murhaaja Jimmy Conway on karkuretkellä ja suuntaamassa kohti Red Hilliä.

Elokuvan synopsis, kansi tai näyttelijävalinnat eivät antaneet odottaa juuri mitään. Siihen nähden leffa yllätti - se ei ollutkaan täysi susi! Etenkin idea toimii (vaikka eräiden eläinten merkitys onkin vähän outo), ja harkitulla toteutuksella myös lopputulos olisi voinut olla jopa hyvä. Nyt muutaman kohtauksen olisi voinut jättää kokonaan pois ja visualisoinnilla pyrkiä muuhunkin kuin tusinatavaraan. Nukahtamis- tai kesken jättämisvaaraa ei kuitenkaan ollut. Lisäksi Ryan Kwantenia on ilo nähdä muussakin kuin hoopon Jason Stackhousen roolissa.


Total Eclipse
Olin elänyt siinä uskossa, että olen nähnyt Leonardo DiCaprion lähes koko yhdeksänkymmentäluvun leffatuotannon, mutta erehdyin. Kun tv sattui sattumalta päälle juuri Total Eclipsen alkaessa, oli se pakko katsoa. Elokuva kertoo runoilija Paul Verlainesta ja nuoresta Arthur Rimbaudista, jotka ajautuvat itsetuhoiseen, muun maailman vastustamaan suhteeseen. Tarina perustuu tositapahtumiin.

Alunperin rooleihin kaavailtiin John Malkovichia ja River Phoenixia, mutta David Thewlis ja DiCaprio hoitavat mielestäni työnsä todella hyvin, enkä kaivannut hahmoiksi ketään muuta (väheksymättä alkuperäisten näyttelijöiden taitoja). Thewlis on nuori, laiha ja kaikkea muuta kuin sympaattisen karski Remus Lupin, jollaisena olen tottunut hänet näkemään. Leo vaikutti aluksi liian pretty boylta, mutta leffan edetessä nuori herra todisti jälleen uskomattomat kykynsä. Raina sinänsä oli ihan viihdyttävä, mutta juoni tuntui välillä olevan vailla päätä tai häntää, eikä draaman kaari oikein toteutunut. Lisäksi leffa oli hitusen liian pitkä. Näyttelijäsuoritusten vuoksi kannattaa kuitenkin katsoa.


Step Up
Street-tyylisistä tanssielokuvista Step Up on ensimmäisiä, ellei peräti ensimmäinen. Tyttö Sinä Olet Tähti -tyyppisesti rakentuva tarina kertoo katujen kasvatista, joka jää kiinni vandalisoimisesta ja joutuu suorittamaan yhteiskuntapalvelunsa taidekoulussa. Hän ihastuu kunnolliseen, koulussa tanssia opiskelevaan tyttöön. Kahden varsin erilaisen elämän yhdistämisessä piilee monta hankaluutta.

Verrattuna muihin samantyyppisiin elokuviin, tai jatko-osiinsa, Step Up on kohtalaisen raikas. Se keskittyy juoneen muita kaltaisiaan tarkemmin, eivätkä hahmot siten jää ihan yhtä etäisiksi kuin tanssileffoissa yleensä. Samalla sitten tietysti sitä itse tanssia on vähemmän. Pääosaparia esittävät suloiset Jenna Dewan-Tatum ja Channing Tatum. Täytyy sanoa, että vaikka jälkimmäinen ei ole kiinnostanut minua pätkääkään, onnistui Tyler Gagen hahmo kaikessa ujossa körmyisyydessään kasvamaan sydämeeni kiinni. Jenna ja Channing ovat pari myös tosielämässä.


Scott Pilgrim vs. The World
Bryan Lee O'Malleyn sarjakuviin perustuva leffa kertoo Scott Pilgrimistä, jonka elämään kuuluu oman bändin ohella naisongelmat - muiden mielestä liian nuori tyttöystävä Knives Chau sekä ex-tyttöystävä Envy, joka ujuttaa lonkeroitaan Scottin elämään edelleen. Kun vastaan tulee mystinen Ramona, joka vaihtaa hiustensa väriä puolentoista viikon välein, on soppa valmis. Voittaakseen Ramonan sydämen Scottin täytyy kuitenkin taistella tämän seitsemää vihamielistä exää vastaan. Huh.

Elokuvan alku vaikutti sekavimmalta ikinä. Sarjakuvia lukemattomalle (tai peliä pelaamattomalle) efektit tuntuivat vierailta ja koko juoni kaukaa haetulta. Tällaiseen fantasiaan en ole tottunut. Jossain vaiheessa meininkiin kuitenkin pääsi sisälle, alkoi ymmärtää asioita toisella tavalla ja ennen kaikkea viihtyä! Vaikken vielä olekaan varma, onko Michael Cera Scottina ärsyttävä vai sympaattinen. Jason Schwartzman Gideonina on joka tapauksessa hillitön. Muissa rooleissa mm. Mary Elizabeth  Winstead ja Kieran Culkin. Menee varmasti uusintakatseluun jossain vaiheessa, jos ei muuten, niin asioiden yksinkertaistamiseksi.


The Women
Neljän naisen porukka taistelee kukin omien ongelmiensa kanssa tämän päivän New Yorkissa. Komediaksi leimatun elokuvan alkuperä on 1930-luvulla, jolloin esimerkiksi avioeron saaminen oli nykymenoon verraten todella hankalaa. Koska en ole vuoden 1939 filmatisointia nähnyt, en voi verrata, mutta oletettavasti suuri osa viehätyksestä on kadonnut 2000-luvulle siirryttäessä.

Olen yrittänyt laajentaa katsomustani ja tsekata sellaisia elokuvia, jotka eivät normaalisti mahdu elämääni. Tämänkin halusin katsoa lähinnä siksi, että kaipasin jotain kevyttä. New Yorkia näytettiin kuitenkin liian vähän, Meg Ryan oli ärsyttävä ja koko tarina jäi ohueksi. Alun sekoilu hengästytti ja rasitti, mutta loppua kohden tarina lämpeni. Ja Annette Benning oli kiva. Muina naisina mm. Eva Mendes, Debra Messing ja Jada Pinkett Smith, sekä nopeasti vilahtavat Carrie Fisher ja Bette Midler. Ei kuitenkaan ole väliksi, etten muista tästä leffasta oikeastaan enää yhtään mitään. Sata kertaa mieluummin katson Carrieta kumppaneineen.


Here are some movies I've watched at home from dvd during the summer. Drop Dead Gorgeous was annoying as it couldn't decide whether to be a comedy, a drama or a scary movie. Down In The Valley seemed a bit boring at first (Edward Norton & Evan Rachel Wood are adorable separately, but not together), but proved to be quite witty in the end. Red Hill wasn't nearly as bad as you'd think and it was good to see Ryan Kwanten as someone else than Jason Stackhouse. Total Eclipse was interesting with good actors, but the storyline was a bit too scattered (although based on a true story). Step Up differs from other street dance movies because it really is a movie, not just a long music video. Kind of liked that one. Scott Pilgrim vs. The World was a bit too noisy and confusing at first, but then it kind of kicked in and was pretty enjoyable. Have to watch it again though. The Women was something I'd rather not remember, though Annette Benning is always great to watch. But I'd much rather watch Sex And The City than this flick.

4 comments:

  1. Minuun tuo Drop Dead Gorgeous on aina iskenyt ja kovaa. Hyvät naurut sen parissa on saanut useasti, juuri tuon mustan komedian ja elokuvan omituisuuden takia. :D Tuon The Women oli kyllä todellinen pohjanoteeraus, juoni aivan täyttä höttöä ja näyttelysuoritukset aivan mitäänsanomattomia. :P Mutta niinkuin on ollut aiemmin puhetta, ei nuo romanttiset komediat ole minunkaan katsotuimpien listalla! :)

    ReplyDelete
  2. Oon samaa mieltä Kazzan kanssa Drop Dead Gorgeousista, se on vaan niin idioottimaisen hauska :D

    ReplyDelete
  3. Itse tykkään jostain syystä enemmän Step Up 2 The Streetsistä, eli jatko-osasta kuin tuosta ekasta Step Upista :D Aaaah se viimeinen tanssikohtaus siellä sateessa on jotain niin upeeta ♥

    ReplyDelete
  4. Kazza, mä en vaan voinut sietää sitä, en tiedä miksi :D Jotenkin se ei osunut, en tiedä oliko väärät odotukset tai mielentila vai mitä. Ehkä se 20 vuoden päästä oliskin lemppari :P

    Reiska, musta se on vaan ärsyttävä :D

    Jenni, kakkosessa on kyllä paremmat tanssikohtaukset, mutta juonellisesti se on musta niin kauheeta kuraa, että mieluummin katselen tuota ykköstä :)

    ReplyDelete