2011/09/26

R&A: Neds


1970-luvun Glasgow'ssa nuori John McGill elää ristiriitaisuuksien keskellä: kympin oppilaana hän haaveilee yliopistosta, mutta saa niskaansa haukkuja ja kiusaamista - toisaalta isoveljen huono menestys koulussa (tai koko elämässä, voisivat jotkut todeta) luo etenkin opettajien taholta epäreiluja ennakkoluuloja myös Johnia kohtaan. Isä juo, äiti ja sisko yrittävät selvitä päivästä toiseen, veli käy kotona kääntymässä vain silloin, kun tarvitsee ruokaa ja lepoa. Nuorisojengit ovat vallanneet kadut ja niistä poissa pysyminen on mahdotonta. Neds tulee sanoista non-educated delinquents (kouluttamattomat rikolliset), ja Englannissa jengit ottivat leffan sen verran vahvasti omakseen, että rähinöivät jopa teattereissa.

Väkivaltaa ei elokuvasta puutu. K18-leima on oikeutettu ja monesta kohtauksesta tulee äärimmäisen kuvottava olo. Säälimättömyydellä ei ole rajoja edes aikuisten maailmassa. Pienessä mittakaavassa katsottuna kyse on yhden perheen ja yhden nuoren taistelusta elämän houkutuksia vastaan, suuremmalla skaalalla tarkasteltuna brittiläinen luokkayhteiskunta ja sen aiheuttamat ongelmat ovat pääosassa. On äärimmäisen surullista, että työväenluokkaan syntyneenä ei parempiin piireihin pääseminen ole omasta itsestään ja työpanoksestaan kiinni, vaan kastinmerkki on ja pysyy. Tausta painaa jatkuvasti pinnan alle. Conor McCarron on Johnina hälyttävän todentuntuinen ja ehdottomasti elokuvan kantava voima. Ohjaaja Peter Mullan taasen on napannut itselleen koko filkan vastenmielisimmän tyypin hahmon, perheen isän.

Loppu aiheuttaa hienoista hämmennystä, eikä se ole samalla tasolla muun filkan kanssa. Se vaikuttaa harkitsettomalta, aivan kuin kiire tai erikoisuuden tavoittelu olisivat vieneet voiton loogisuudelta. Mielestäni tarinan olisi voinut lopettaa koko elokuvan brutaaleimpaan kohtaukseen noin kymmenen minuuttia ennen sen varsinaista päätöstä - samalla olisi pieni pitkittyneisyys korjaantunut. Kenties toinen katselukerta kuitenkin avaisi myös finaalia ja sen yliluonnollisuuksia enemmän, antaisi tilaa tulkinnalle. IMDb'ssä joku ilmaisi elokuvasta loistavasti: It's like a long, hard scream in the face, followed by a hammer to the head. Hienosta kerronnasta huolimatta aihe on sen verran raju, että jälkeenpäin olo on tyhjä ja katsojasta jäljellä vain kuoret. Voi siis kestää hetki, ennen kuin rainan pystyy katsomaan toiseen kertaan.






Glasgow in the 1970's is a hard place to live, especially when you're John McGill - a young, talented boy who does well in school and gets bullied for it. His father drinks, older brother is out on the streets rather than home and his mother and little sister are just trying to cope with it. All he wants is to go to university, but when everyone - especially adults - around you think you're amount to nothing because of your working class background, and the streets are filled with tempting, violent gangs, how are you supposed to live up even to your own expectations?

The abbrevation neds comes from non-educated deliquents. Director Peter Mullan draws the plot from his own experiences but nevertheless says it's not autobiographical. Completely truthful or not, the movie is brutal and filled with violence. It makes you nauseous but also sad for the fact that if you're born into a certain class it's almost impossible to get rid of it. Conor McCarron is terrificly terrifying as John and Peter Mullan himself is portraying the father, who really both makes me angry and gives me the creeps.

Neds is just a bit too long and the ending of the movie is plainly a bit too weird, not meeting the quality of the rest of the flick. Although beautifully pictured, Neds has such heavy content that it might take me a while to watch it again. Because when you leave the theatre you feel completely empty.

Picture

2 comments:

  1. Olen niin samaa mieltä tuosta lopetuksesta (söpö uusi nimimerkki <3). Esikoiselokuvat tuppaavat olemaan ylipitkiä, omista rakkaista on niin vaikea karsia mitään.
    Homma karkasi käsistä. Ei sillä, NEDS oli silti erittäin puhutteleva väkivallan, niin rakenteellisen kuin suoran fyysisen, kuvauksessaan.

    ReplyDelete
  2. cinefiliaa, karkasi käsistä nimenomaan. Elättelen tosin toiveita, että myös lopusta löytäisi piilossa olevaa sanomaa toisella katselukerralla.. Onneksi koko muu elokuva viimeistä 10 minuuttia lukuun ottamatta on loistava.

    Ja kiitos ^__^

    ReplyDelete