2010/05/03

Beach Beautiful

Huonosti alkanutta päivää piristi kummasti auringonpaiste ja siihen oleellisesti liittyneet pienet ostokset. Kauppakassini sisällöstä olisi tosin voinut luulla, että Arska olisi nostanut elohopean reippaasti yli kahteenkymmeneen Celciukseen nipin napin kymmenen sijasta, ja että kesäloma olisi vihdoin alkanut. Wrong! Mutta ainakin olen 50-prosenttisesti valmistautunut tulevaan summer seasoniin. Toinen 50% käsittää esittelyyn kelpaavan biitsikropan, jota ei näillä näkymin saavuteta ainakaan tällä vuosisadalla.


Viime kesänä rusketuksen hankintaani varjosti maailman ihanimman aurinkovoidesarjan, Hawaiian Tropicin, maahantuonnin lopettaminen. Mangolta, papaijalta, passionhedelmältä ja muilta tropiikin antimilta tuoksuva tökötti on niin huumaavaa, ettei muista minkään muun aurinkorasvan olemassaoloa. Muutama päivä sitten Norppa oli kuitenkin bongannut HT'a kaupasta. Needless to say, hihkuin onnesta! Tehtyäni itse saman havainnon eräässäkin tavaratalossa, myyjä valisti minua maahantuojan kanssa tehdystä uudesta sopimuksesta. Lempparirasvaani saa siis taas kaupasta! Ostinpahan saman tien kaksi putelia.

Älkää käsittäkö väärin: niin paljon kuin rakastankin auringossa makoilua, huolehdin vaaleahkon ihoni suojauksesta kunnolla. Rakastan paahtunutta ihoa kesäisin yhtä paljon kuin kuulaan kalpeaa talvisin. Suojakertoimeni on Suomenkin oloissa kesän alussa vähintään 20. Varotoimenpiteistä huolimatta palan jostain kohti yleensä joka kesä, ja useinmiten se liittyy tapauksiin, jolloin auringon polttaviin säteisiin ei ole kunnolla osannut varautua (lue: festarit). Selkäni ja vatsani ovat ainoat kohdat kropastani, jotka ruskettuvat - muut pysyvät enimmäkseen valkoisina ja keräävät vain pisamia. Sinänsä harmi, koska vatsa ja selkä pysyvät enimmäkseen peitossa normaalissa arjessa ja käsivarret näkyvät.

Aurinkoöljyä on perinteisesti käytetty pavun värisen ihon hankkimiseen jossain kaukana etelässä. Itse en ole moisiin koskenut, koska monesti niissä ei ole minkäänlaista suojakerrointa. Tavoitteena on ainoastaan rusketus, ei palamisen ehkäisy. SPF20 kuitenkin houkutteli nappaamaan öljyisen suoja-aineen hyllystä. En tarkkaan tiedä, mitä eroa öljyllä ja tavallisella aurinkovoiteella on kun molemmissa on samat suojakertoimet, mutta päätin kokeilla molempia. Biitsitukasta taasen huolehtii Tigin Love Peace & the Planet -sarjan Totally Beachin' -suihke, joka tuoksuu lemppareiltani kookokselta, ananakselta ja vaniljalta. Mmm! Harmikseni siitä ei löydy aurinkosuojaa, joten hiuksille täytynee sellainen hankkia erikseen. Myöskään nassua ei sovi unohtaa. Korkeilla kertoimilla (SPF30-50) varustetut kasvoaurinkovoiteet ovat monesti järkyttäviä tököttejä, jotka saavat naamataulun kiiltelemään kilpaa naapurin uuden kromatun polkupyörän kanssa. Sen suhteen etsintä siis jatkukoon...



p.s. Mukaan tarttui myös jo perinteeksi muodostunut Doven päivettävä vartalovoide, jolla taistellaan ilmiötä nimeltä valkoinen rantaan ajautunut valas vastaan. Feikkirusketusta tarjoavat voiteet päihittävät solariumin mennen tullen, tsekkaa vaikka viimekesäinen postaukseni.

6 comments:

  1. Mun on pitäny jo ikuisuus ostaa tota Tigiä :D

    ReplyDelete
  2. Reiska, joo sama :D Sitä ei vaan oo ollu noissa brittiläisissä nettikaupoissa, joten piti ihan raahautua Stockalle asti. Ja sinne sitä oli vihdoin tullu.

    ReplyDelete
  3. Huokaus, niin kohta pitää taas paljastaa valkoisena hohtelevat ruumiinosat kaikelle kansalle...Doven päivettävä voide on melko hyvä, tosin haistan siinäkin sitä typerryttävän tunkkaista itserusketushajua. Kaverini väitti että jossain lorealin vastaavassa uudessa voiteessa hajua ei huomaisi, mutta minä uskon vasta kun haistan itse...

    ReplyDelete
  4. Riehu, niinpä.. Kaikki noi rusketustökötit haisee kyllä ihan järkyttävältä, etenkin, jos on laittanut rasvaa edellisenä iltana ja seuraavana päivänä hikoilee treeneissä! Yh! Mutta Dove on kokemukseni ja kaupassa haistelun mukaan edelleen se kaikista vähiten haiskahtava.

    ReplyDelete
  5. Tärmäsin kyseiseen tuoteperheeseen marketissa, hastelin vähän ja ihastuin. Pakkohan tuon hajuisia aurikorasvoja oli ostaa (vasrinkin siinä vaiheessa kun ulkona oli vielä lähes pakkanen ja kevät oli vielä kaukana). Ostin myös sen öljyn, mutta ajattelin vain kosteuttaa ihoa sillä, en grillata ihoani auringossa. Myös ihana oranssi huulikiilto suojakertoimella päätyi ostoskoriin. Ihania juttuja.

    ReplyDelete
  6. Suvi, mäkin tuijottelin niitä huulikiiltoja mutta koska en kovin hyvin osaa moisia käyttää, jätin väliin. Tuoksu on noissa kyllä ehdottomasti paras puoli!! Ahh.

    ReplyDelete