2010/05/30

Every cloud is grey

...with dreams of yesterday.

Manboyn eilinen keikka Bellyssä valitettavasti peruuntui, kun kaksi kolmasosaa bändistä oli riehuvien virusten kourissa. Vielä tämä kuun puolella piti tulla uusi levykin, mutta studion vedenpaisumus teki tuhojaan ja osa biiseistä joudutaan äänittämään uudelleen. Vastoinkäymisiä kerrakseen! Lättyä pukkaa kuitenkin sitten elokuussa. Jee!

Kaupungilla oli peruuntumisista huolimatta lupa pyrähtää. Otsikossa hehkuva (voiko harmaa hehkua?) Placebon biisi sekä ulkona leijuvat pilvet innoittivat pukeutumaan vain ja ainoastaan harmaaseen. Olen aina ollut harmaan ystävä (syytettäköön siitä äitiä), mutta sen soljuminen sisustuksesta pukeutumiseen on ollut kivikkoinen tie. Vaikka muuten raikkaassa ympäristössä paljas betonipinta tuo oman upean rouheutensa kokonaisuuteen, olen asuissa kokenut sen vain ja ainoastaan tylsäksi väriksi. Kaikkihan toki riippuu yhdistelystä, hienoisista sävyeroista, jopa hiusten väristä. Ja nyt harmaa on juurtunut vaatekaappiini pysyvästi.





Reissu lähestyy uhkaavaa vauhtia ja ostolakko pitäisi saada pidettyä yllä, mutta nämä legginsit olivat kyllä ihan tarve-ostos. Mikä siinä onkin, ettei koskaan opi? Jälleen kerran kiskoin eräänä aamuna jalkaani kauniit, mutta hitusen epäkäytännölliset kivipestyn oloiset harmaat farkkuleggingsit. Nätit kuin mitkä, mutta verrattuna reilusti kulahtaneempiin sinisiin jeggingseihini, nämä eivät pysy päällä kahta sekuntia kauempaa. Totaalinen virhevalinta pitkää työpäivää ja sen jälkeisiä menoja ajatellen... Ruokiksella kauppaan siis. Gina Tricotin trikoot ovat jotenkin jännän väriset, hiirenharmaat, välillä vihertävät ja välillä rusehtavat, mutta samalla eivät oikeastaan minkään väriset. Mahtavat esimerkiksi valkoisella raikastettuna! Ja ne pahamaineiset farkkuversiot taitavat vihdoin ja viimein lukuisten kantapään kautta opittujen tuskan hetkien jälkeen päätyä kirppiskassiin. Onpa nimittäin pöytä varattuna Valtterille, numero 740:sta voi bongata minut ja ihanan Salkan sunnuntaina 13. kesäkuuta!

...Niin, ja rehellisyyden nimissä Ginasta tuli napattua jotain muutakin mukaan. Nimittäin pyöräilyshortsit. Tässä vaiheessa Maria saa nauraa, olenhan useaan kertaan Heijastuspinnassa manaillut, miten en ikinä, IKINÄ, tule pyöräilyhousuja päälleni laittamaan, näyttävät ne Marian päällä miten hyvältä tahansa. Liikaa traumoja ala-asteelta. Tosiasia kuitenkin on, että jos kesähelteillä ei halua a) hikoilla sukkahousuissa tai b) kärsiä punaisista, toisiaan vasten hinkkautuvista reisistä, on mekon alle ihan kiva sujauttaa jotain lahjellista vaatekappaletta. Mustat peruspöksyt ovat aika jees - ne ovat juuri sen verran lyhyet, että lukeutuvat shortsimittaisiksi, ja jos vilkkuvatkin helmojen alta, lahkeiden pitsireunus on vain hauska yksityiskohta.

Harmaa pilvimassa uhkaa auringonsäteitä tälläkin hetkellä. But every cloud has a silver lining - olenpahan saanut suosiolla möllöttää sisätiloissa, verhoilla viimeisenkin keittiön tuolin, kokkailla sydämeni kyllyydestä, tutkia mitä pakastin on syönyt sisäänsä ja sotkea asuntoa siivoamisen sijaan. Illemmalla riennän leffaan.

Ihanaa sunnuntaipäivää sinullekin!

7 comments:

  1. Hee mäkin oon niin vakuuttanut itelleni, että pyöräilyshortseja EN itelleni hommaa, mutta kun tuossa muutaman hamepäivän jälkeen sain orastavat rakot reisiini, on niiden hankkiminen tullut todellakin ajankohtaiseksi - YHYYY x)

    ReplyDelete
  2. Kai pyöräilysortseja voi käyttää jos ne ovat hyvät? Ja varsinkin siinä tarkoituksessa, mihin ne on tehty, eli juurikin pyöräillessä? :)

    Ymmärrän kyllä, itsekullakin on traumoja sieltä nuoruudesta... ;-)

    ReplyDelete
  3. Maria ;)

    Henskis, joo, ootan innolla miten käteviksi ne osoittautuvat! Viime vuonna yritin samaa katkaisemalla vanhat sukkahousut, mutta eihän ne näiden tukkireisien päällä pysy rullautumatta..

    Paivi, tokikin. Voin silti kertoa, että ala-asteella mulla oli mm. neonvihreät, mustilla pitsireunoilla varustetut sekä siniset ruusukuviolliset pyöräilyhousut. Vähemmästäkin tulee niitä traumoja :D

    ReplyDelete
  4. Hih, mäkin myönnän vakavasti harkinneeni pyöräilypöksyjä, mutta haluaisin niiden olevan enemmänkin sitten sellaiset mikroshortsit, mitään melkein polviin asti yltäviä yksilöitä en vaan kykene edes ajattelemaan itselleni :D Mulle tulee meinaan muuten liikaa mieleen ne lapsuuden mintunvihreät pyöräilypökät :D

    ReplyDelete
  5. Arvaa mitä mun mukaani lähti eilen hennesiltä? no juuri ne pyöräilyhousut, mustat ja pitsilahkeilla varustetut! Ne oli ovelasti siinä kassan lähellä ja hintakaan ei päätä huimannut. vaikka vuosi sitten vannoin että ei ei ei:) Tuli olo että nämä on oikeastaan varmaan ihan kätevät, inhoan kun paljaat reidet osuu kävellessä toisiinsa (ja vaikka olen aika pienikokoinen, sitä tapahtuu kyllä ihan tarpeeksi). Hihi. Melkein odotan että pääsen kokeilemaan niitä, shortsien kaverina.

    ReplyDelete
  6. Salka, noi munkin on aika lyhyet, eivät yllä polveen nimeksikään. Mutta eivät ihan mikrotkaan ole :) Just passelit! Lapsena oli kyllä ties minkälaisia pyöräilyshortseja, voi kaameus :D

    sarakissa, hihihii ;) Niin sitä vaan pyörtää päänsä itse kukin.. Eikä tollasia pieniä vaatekappaleita oo tosiaan hinnalla pilattu :) Onpahan kesäpäivät (tai ainakin ne sisäreidet) pelastettu!

    ReplyDelete