2010/05/27

Four times Hayden

Luettuani ensimmäisen Torey Haydenini, sain kasan lisää lainaksi ystävältä. Kirjat ovat mitä ilmeisimmin nopealukuisia, sillä neljä romskua upposi sisuksiini puolessatoissa viikossa. Ratikkamatkojen lisäksi oli toki aikaa lueskella myös auringonpaisteessa. Luin teokset jokseenkin ilmestymisjärjestyksessä - silti menin tapahtumien kronologiassa välillä vähän sekaisin. Mutta pääasia eli puhevaikeuksista kärsivien lasten ja nuorten elämien aspektit tulivat ilmi. Ainuttakaan kirjaa ei pystynyt lukea ilman kyyneleitä.


Häkkipoika
Lukuisista fobioista kärsivä 16-vuotias Kevin ei puhu. Apuun kutsutaan Torey Hayden, joka saa kuin saakin pojan luottamaan itseensä ja hellittämään peloistaan. Mutta pelkojen takana voi olla jotain vieläkin rankempaa... Vaikka Häkkipoika on ilmestynyt sen ensimmäisen lukemani, Toisten Lapset, jälkeen, kielellinen ilmaisu on täysin erilaista. Lauseet ovat lyhyitä ja jopa töksähteleviä. Jos olisin aloittanut Hayden-projektini tästä teoksesta, olisin luultavasti luovuttanut. Fyysisestä tekstistä huolimatta sisältö on loistavaa ja järisyttävää. Loppujen lopuksi yksi lemppareistani.

Lapsi muiden joukossa
Haydenin erityisluokan kuudella oppilaalla on jokaisella omat heikkoutensa ja vahvuutensa. Erään oppilaan äiti ongelmineen luo oman särmänsä tapahtumien kulkuun. Lopputuloksen vaihtoehtoina ovat täysi kaaos tai koko elämän kestävät ihmissuhteet. Melko peruskauraa Haydenin listalla, vaikka Ladbrooke tuokin lisämaustetta kertomukseen. Suosikeiksini nousivat irlantilaiset lapset Shemona, Geraldine ja Shamie, eikä vähiten sen vuoksi, että heidät oli lähetetty rapakon taakse sukulaisten luo IRA'n toimintaa pakoon. Aihe kiehtoo minua kovasti edelleen.

Aavetyttö
Pieni Jadie-niminen tyttö elää omassa maailmassaan, kommunikoimatta muiden kanssa. Muiden erityisluokan lasten opettamisen ohessa alkaa selvitä, että Jadien maailma on täynnä raakoja asioita, joita niin nuoren ihmisen ei pitäisi edes kuvitella voivan olla olemassa. Aavetyttö on käsittämättömän riipivä ja jopa suoranaista kauhua herättävä teos. Paniikki tuntui iskevän jo lukijaankin. Tämän kanssa tunne siitä, että toivoisi kaiken olevan vain fiktiota, oli kenties vahvempi kuin ikinä ennen. Mieletön.

Hiljaisuuden Lapset
Kolme puhumattomuudesta kärsivää ihmistä täyttää Haydenin elämän hänen työskennellessään sairaalan psykiatrisella osastolla. Kolme täysin erilaista ihmistä - väkivaltainen 9-vuotias tyttö, ääntä päästämätön 4-vuotias poika sekä kohtauksen saanut vanhus. Vaikka puhetta ei kuulu, jokaisella on oma tarinansa kerrottavana. Tässä teoksessa keskityttiin minusta liiaksi kertomaan potilaiden taustoja ja pohdintoja heidän kunnostaan. Haydenin oma elämä ja tunteetkin jäivät vähemmälle. Hiljaisuuden Lapset ei siis mielestäni yllä muiden tasolle, vaikka Drake vaikuttikin täydellisen suloiselta lapselta. Tässä oli kyllä eri suomentaja kuin muissa teoksissa, mutta tokikaan kielen vaihtaminen ei yllä kovin pitkälle itse sisältöön.


Torey Haydenin tositarinat eroavat monista romaaneista sen vuoksi, että niiden lukemista ei pysty lopettaa. Missään vaiheessa ei tee mieli jättää yhtäkään kirjaa kesken. Ja kyllä, Tiikerin Lapsi on edelleen lukemattomien listalla.. Kuitenkin yritän saada toisen osan Vampire Diariesista koluttua ennen uusiin teoksiin tarttumista. Kesäisin onneksi yleensä ehtii lukea yllättävän paljon, makoillen rannalla tai istuen keinussa (tai istuen junassa matkalla festareille). Toivottavasti tekin ehditte! :)

6 comments:

  1. Ihanaa, että tykkäät :) Ja niitä ei todellakaan voi jättää kesken, ei yksinkertaisesti vain voi!

    ReplyDelete
  2. Olen kans lekenut useamman Torey Haydenin kirjan. Siitä on kyllä jo monta vuotta kun viimeksi olen niitä lukenut. Erittäin hyviä ja liikuttavia kirjoja. Yksi pokkari taitaa olla hyllysänikin lukematta. Ehkä sitten auringossa ja badenbadenissa maaten.

    ReplyDelete
  3. Mulla odottaa yksi Haydenin kirja tossa lukemistaan (ensimmäiseni), tartun siihen seuraavaksi Marianne Faithfullin elämäkerran jälkeen. :)

    ReplyDelete
  4. Reiska, no miten noista vois olla tykkäämättä :)

    Suvi, auringossa on täydellistä lueskella vaikka vielä lukematonta Haydenin pokkaria ;)

    Riehu, kerrohan sitten fiiliksiä, kun pääset sinne asti!

    ReplyDelete
  5. Tiikerin lapsi lukematta? No, ehkä paras vielä edessä! :) Se on ainakin minun lempparini.

    ReplyDelete
  6. Liiolii, niin monet ovat sanoneet ;) Ehkä se on hyvä säästää paras viimeiseksi!

    ReplyDelete