Hullujen Päivien leffasaldoon kuului eräs fantasiamaailman mielikuvituksellisimmista pätkistä: The Imaginarium of Doctor Parnassus. Heath Ledgerin viimeiseksi jäänyt elokuva on kaikkine gadgeteineen varsin uskomaton. Sen kuvaukset keskeytettiin muutamaksi kuukaudeksi Ledgerin kuoltua, mutta joukko ystäviä - Johnny Depp, Jude Law ja Colin Farrell - auttoi viemään kuvaukset loppuun saakka ja saattamaan elokuvan valmiiksi. Mielikuvitusmaailmassa jokainen on juuri sen näköinen kuin haluaa, ja nimenomaan tämä seikka mahdollisti usean erinäköisen näyttelijän käyttämisen samassa roolissa. Nerokasta.
Doctor Parnassus kiertää maata teatterivankkureissa kera tyttärensä Valentinan sekä apulaistensa Percyn ja Antonin. Menneen maailman tunnelmaa henkivä show antaa osallistujalleen mahdollisuuden uudistua unelmiensa kautta Imaginariumissa, mielikuvitusmaailmassa, jota hallitsee Parnassus - rahallista korvausta vastaan tietty. Pulloa kellistelevä, ikuisesti elävä Parnassus ahdistuu päivä päivältä enemmän, kun Valentinan 16-vuotissyntymäpäivä lähestyy. Hän nimittäin löi aikoinaan vetoa itse pirun kanssa, ja kauppojen maksuaika lähestyy: Parnassuksen on määrä luovuttaa tyttärensä pirulle tämän täytettyä 16 vuotta. Uhkapeliä rakastavana hän kuitenkin lyö vielä kerran vetoa pahuuden herran kanssa - kumpi ensimmäisenä kerää viisi sielua, voittaa. Ja kyseessä on oikeastaan täysin reilu peli, sillä sielujen täytyy Imaginariumin sisällä tehdä itse valinta siitä, kumman mukaan lähtee. Show ei kuitenkaan pyöri kuten pitäisi ja katsojia pitäisi haalia jostain lisää. Kun eräänä sateisena iltana joukko päättää pelastaa kuolemaisillaan olevan muukalaisen suojiinsa, herää toivo vedonlyönnin voittamisen mahdollisuudesta. Yhdessä porukka saa ristiriitaisuuksistaan huolimatta bisneksen pyörimään. Kukaan ei kuitenkaan tiedä muukalais-Tonysta oikeastaan mitään, eikä asiaa helpota mustasukkainen Anton, joka törmää mielenkiintoisiin faktoihin tästä miehestä.
Jos juoni kuulosti vähän sekavalta, ei se ole mitään verrattuna itse elokuvaan. Visuaalista karkkia on aimo läjä ja kummallisuuksia löytyy joka suunnasta etenkin Imaginariumissa. Mielikuvituksellinen on ainoa oikea sana kuvaamaan elokuvaa. Uskon, että lavastajalla, puvustajalla sekä visuaalisten tehosteiden suunnittelijoilla on mahtanut olla hauskaa! Valitettavasti kaikenmaailman hörhelöä on vähän liikaakin, mikä syö tehoa itse tarinalta. Olisin kaivannut enemmä pelkistettyä eyecandya tyyliin Charlie and the Chocolate Factory. Vaikka Terry Gilliam on tunnettu monista hyvistä leffoista, ja hänen oma tyylinsä näkyy Monty Pythoneiden ja Fear and Loathing in Las Vegasin lisäksi tässä Parnassuksen tarinassa, ei 12 Monkeysin tasolle ihan päästä. Hieman liikaa kohellusta omaan makuuni siis.
Näyttelijät ovat kuitenkin kärkiluokkaa. Ledgerin Tony on salaperäinen ja Depp, Law sekä Farrell sopivat hauskasti täydentämään roolia. Dr. Parnassuksena nähdään Christopher Plummer, Antonina Andrew Garfield, Percyna Verne Troyer ja piruna musiikkiguru Tom Waits. Valentinan roolin nappasi mallinakin tunnettu Lily Cole, jonka uskomattomat nukenkasvot sopivat elokuvaan täydellisesti (ja ne hiukset, ah). Mielenkiintoista on myös se, että ainakin itselle jäi vähän epäselväksi koko Imaginariumin eettisyys - onko se harmitonta hupia ja viihdettä, vai katsojien ryöstämistä?
Mutta vaikka Parnassuksen tarina kuplii aavistuksen verran yli, on se kuitenkin äärimmäisen viihdyttävä. Juoni jää toissijaiseksi, kun odottaa jännittynein tuntein mitä nurkan takaa paljastuu. Olen sanonut tätä usein, mutta sanon uudelleen: maailma menetti Heath Ledgerin kuoleman myötä sanoinkuvailemattoman upean näyttelijän. R.I.P.
Kuvat täältä ja täältä
Hieno elokuva kyl ♥ sopivan outo ja hassu, hyvä että tekivät elokuvan loppuun vaikka kävikin aluksi köpelösti. RIP Heath Ledger, hieno näyttelijä olit.
ReplyDeleteSamoilla linjoilla - visuaalisesti ihana, hienot näyttelijät, mutta hieman liikaa häröilyä, että kokonaisuus olisi pysynyt kasassa. Mutta kai tämä pitää jossain vaiheessa omaankin hyllyyn hankkia :)
ReplyDeleteMusta leffa oli hieno mutta veti aika rankasti yli, en ihan lämmennyt leffalle loppuun saakka. Minulle taas Garfield oli hyvä lisä leffaan, rupeaa Garfield-kuume näköjään vain suurenemaan, katsoin Boy A:n vkonloppuna ;O)
ReplyDeleteTää leffa täytyy joskus nähä ihan Ledgerin vuoksi, vaikka tiiän etukäteen kokonaisuuden olevan jotain semmosta mitä tuskin jaksan suuremmin hehkuttaa. En tosiaan tykkää liian sekavista tai "teatraalisista" elokuvista, jos jälkimmäinen termi juttuun sopii. Postaukseen valitsemies kuvien perusteella (näyttelijöiden "ylikorostetut" ilmeet) voisin niin kuitenkin olettaa.:p
ReplyDeleteHyvä elokuva ja mä tykkään tällaisista häröistä leffoista :D Hienot näyttelijäsuoritukset :)
ReplyDeletesasani, olisi ollut kyllä todella sääli jos elokuva olisi jäänyt kokonaan tekemättä.. Ja voi, Heath.
ReplyDeletePaivi, ehkä jos osaisi sulkea silmänsä osittain, pääsisi sinne tarinan sisäänkin eikä vaan tuijottaisi niitä outoja ilmestyksiä..? Hmm. Tai sitten ei. No, voi tätä katsella toki kaikkien häröilyjen täydentämänäkin :)
Mikaela, paljon olis kyllä voitu jättää pois.. Mä hoksasin koko Garfieldin vasta jälkeenpäin, hyvä minä :D
Bemary, todellakin! Tavallaan teatraalinen on hyvä sana tän leffan kohdalla, tavallaan ei.. Jotenkin se vaan on niin paljon muutakin. Ja halusin nimenomaan valita ton Jude Law'n kunnon virneen yhdeksi kuvaksi sen takia, koska noi kaksi muuta on niin synkkiä :D Anyway, voipi olla ettet kauheasti tykkää mutta Ledger on sen arvoinen! (niin ja onhan se Deppiki aikas ihku as always :P)
Duvessa, kivat että häröilytykkääjiäkin löytyy ;)
Oli kyllä outo leffa.. Minusta Farrelin, Deppin ja Law:n suoritukset kuului tähän leffaan. en osaa kuvitella, että siinä olis ollut pelkkää Ledgeriä, niin ihana kuin hän olikin ♥
ReplyDeleteMä tykkäsin tästä leffasta NIIIIIN paljon!
ReplyDeletePaitsi että Jude Law on aina tosi ärsyttävä, kuten nytkin. Ois voinu jäädä pois.
Voi kauhu, yritin hakea sun blogia äsken niin jouduin vahingossa jollekin Edward Cullen fanisivustolle! :'D
Chatrin, melkein pitäisi samantien katsella uudestaan, jotta selviäisi oliko se oikeasti niin outo kuin ekalla kerralla ajatteli.. Totta, munkin mielestä oli olennaista että Tonya näytteli niin moni eri ihminen! Sopi hyvin. Joskin yksi sellainen ei-imaginarium-kohta siinä taisi olla, jossa oli Depp Ledgerin sijasta.
ReplyDeleteW, kiva kuulla :) Law oli tässä kyllä todella rasittava, mutta onneksi se ei ihan aina oo sellanen.. Ja hui, Edward on toki ihis mutta blogillani ei sentäs oo mitään tekemistä sen kanssa :D
Hävettää myöntää, en ole vieläkään nähnyt tätä elokuvaa vaikka se näyttää juuri siltä että tykkäisin siitä hurjasti! Enkä muuten tiennyt että Tom Waits on takapiruna mukana, nyt on ainakin pakko katsoa! :))
ReplyDeleteMothMouth, nyt eikun katsomaan! ;)
ReplyDelete