2010/10/26

Treasure hunt

Jostain syystä visiitti kenen tahansa sukulaisen – läheisen tai kaukaisen – luo johtaa aina aarrejahtiin. Jälleen kerran ilostuksen aiheet löytyivät niin kirpparilta kuin lapsuudenkodin kaapeistakin. Alkaa jo kohta hirvittää tämä roinan määrä, mutta hamsteri mikä hamsteri…





1980-luvun lopun englantilaista maitopulloa on onnistuttu pimittämään minulta jo liian kauan. Tiedättehän, kun tuossa saarivaltiossa maito tuodaan pulloissa kotiovelle joka aamu. No, meillä ei muinoin tuota palvelua ollut käytössä, mutta eräänä aamuna milkman jätti jostain syystä pullosen myös meidän rappuselle. Kolmen litran Ihanne-lasipurnukan alkuperä ei ole tiedossa, äidin peruja kuitenkin.

Kasa ilmeisesti venäläisiä, vanhoja, puisia helmitauluja hätyytteli minua kirpputorilla siihen malliin että yksi oli pakko ottaa kotiin. Jokaisessa helmitaulussa oli yhdellä rivillä ainoastaan neljä pallukkaa, kun niitä muissa on kymmenen. Wikipedia tiesi kertoa, että desimaalierottimena käytetyssä tangossa on vain tuo neljä helmeä. Kiintoisaa.

…Suurin jahdin aarteista on punainen Pehtoori-pannu, kahdesta koosta se isompi. Kyseistä emaloitua kapistusta jo liian kauan himoinneena en voinut vastustaa hankintaa, kun se vieläkin oli vitriinissä möllöttämässä. Bongasin kyseisen pannun jo kesällä, mutta hinta vain oli aivan liian kova. Tehtyäni hintavertailua nettihuutokaupoissa ja uudistuotannon saralla (uusi pannu maksaa 159e), totesin, että kyllähän tuo punainen Pehtoori on ihan järkevää ostaa. Ja selkeästihän se minua siellä odotteli, kun ei ollut lähtenyt kenenkään muun matkaan. Köh. Pari paikkausta punaisessa pinnassa eivät haittaa, kun sisältä pannu on moitteettomassa kunnossa – seikka, joka vanhoissa emaliastioissa esiintyy todella harvoin.

15 comments:

  1. Ojjoi! Mulla on kanssa punainen pehtoori, se pienempi, mummun vanha, lupasi sen mulle jo eläessään perinnöksi ja sen sitten sainkin. Pidän kuin kukkaa kämmenellä:)

    Helmitaulu on kans supersöpö!

    Siinä on jotain hykerryttävää kun löytää kirppikseltä tai vanhan tavaran liikkeestä jotain ihanaa:)

    ReplyDelete
  2. Tahdon tuon Ihanne-purkin. :D

    ReplyDelete
  3. aini, pannu ansaitsee ehdottomasti kuvailemasi kohtelun! ^___^ Vanhat tavarat on kyllä aina ihania, ainoa vaan että tarvisi kohta vissiin vähän enemmän tilaa niille..

    Hannie, arvasin :D

    ReplyDelete
  4. Ihana tuo maitopullo! Mielelläni ottaisin tuollaisen omaankin keittiööni:)

    ReplyDelete
  5. Mulla on kans punainen pehtoori, mut pienempänä versiona. Niitä(kin) olis niin ihanaa kerätä, olispa varaa.

    ReplyDelete
  6. Hienoja löytöjä. Tuo pehtoori olis varsin hyvä teepannu. Ihanne astia on ihana. Vanhat tavarat saa aina hamstrausvietin aikaseks.

    ReplyDelete
  7. Katariina, se on kyllä söpis :) Harmi että korkki on vuosien saatossa hävinnyt.

    Reiska, niin on! Mut sullaki on kaikkee ihanaa ^___^

    Heidi, niin olisi! Ajattelin, että jos joskus sellainen pieni tulee vastaan (ehkä tummansininen), niin hankin ehdottomasti kaveriksi tuolle.

    Suvi, kiitos. Jännästi sitä hamstraa aina kaikkea sellaista, mitä ei tarvitse.. Teekannu on tosin ollut hankintalistalla jo pitkään. En siis varmaankaan raaski käyttää Pehtooria hellalla pannuna, vaan keitän veden keittimessä ja lykkään tarjolle tohon astiaan :)

    ReplyDelete
  8. Voi ku ihania löytöjä oot tehnyt! Toi on kyllä totta, että jotain rajaa pitäis osata kai pitää siinä kuinka paljon voi roudata vanhoja tavaroita kotiinsa...mut ku ne on niin ihania. toi helmitaulu, oi. :)

    ReplyDelete
  9. Fasterinkin keittiön uuteen hyllyyn on nyt otettu komeron kätköistä esille pieni punainen pehtoori...

    ReplyDelete
  10. Riehu, kiitos! Toisaalta, parempi kai vanha roina kuin täysin uusi sälä :)

    Faster, ihanaa :) Mä jo ihastelinkin Somerossa hyllyllä olevia purnukoita, nam.

    ReplyDelete
  11. Ihania kaikki, ottaisin meillekin. Jos vaikka joskus kyllästyt... ;)

    ReplyDelete
  12. Jutta, hihi, vähän luulen etten kyllästy, ellen sitten saa vaihtokaupoissa jotain muuta upeaa ;)

    ReplyDelete