2010/10/09

The American

The American voi olla maailmalla ristiriitaisen vastaanoton saanut elokuva, mutta suomalaisilta se tuskin on mennyt ainakaan ohi korvien. Sen verran lujalla äänellä on hehkutettu kahden meikäläisen näyttelijän mukanaoloa, etenkin, kun toinen pääsee ihan likelle suurta jenkkistaraa (tässä kohtaa mainittakoon, että joillakin nettisaiteilla väitetään tiettyjen still-kuvien kohteena olevan Thekla Reuben, vaikka kyseessä on selkeästi Irina Björklund, pöh!). Pitäähän sitä nyt vähän omiaan kannattaa.


The American on yhtä kuin Jack, palkkamurhaaja, jonka erikoisalaa ovat käsintehdyt, uniikit aseet. Kun keikka Ruotsissa menee pieleen, hän vannoo jäävänsä eläkkeelle heti seuraavan työrupeaman jälkeen. Soitto pomolle ohjaa Jackin piileskelemään Italian maaseudulle. Siellä hän työstää belgialaisen Mathilden tilaamaa asetta pysyen alati valppaana. Mutta vaikka kuinka ohjeiden mukaan kenenkään kanssa ei saisi ystävystyä, on palkkamurhaajan työ kovin yksinäistä eikä Jack voi välttyä kapinoimasta. Sekä ystävyys- että rakkaussuhteita solmitaan,  eikä niiden lomassa se kuuluisa valppaus ehkä ole enää kärkiluokkaa...


Anton Corbijnin toinen kokopitkä elokuva toistaa samaa, mitä olemme häneltä oppineet näkemään niin Controlissa kuin lukuisissa musiikkivideoissakin: visuaalisesti puhuttelevia kokonaisuuksia ja yksinkertaistettua karheutta. Etenkin Corbijnin valokuvaajatausta näkyy joka kohtauksessa. Valaistuksen pehmeys (lue: jokaikisessä lähikuvassa valo tulee kauniisti sivulta), rajaukset, syväterävyys - siinä muutama avainsana. Juoni ei sinänsä ole omintakeinen, vaan hipoo lähinnä kliseisyyttä, ja dialogi on harvaa. Yleisfiilis on varsin eurooppalainen, tai voisi sanoa jopa suomalainen, ainakin mitä tulee hitaaseen tempoon ja keskustelujen jäykkyyteen.

Elokuvan tunnelma on vahva. Henkilöiden historiasta ei kuitenkaan kerrota mitään, eikä heistä saa kunnolla otetta. Hahmot ovat ajatuksiltaan yllättävän raskaita, mutta samaan aikaan ne silti jäävät liian ohuiksi. Siitäkin huolimatta, että jokaiselle tuntui olevan oikea syy olla mukana. George Clooney (mukana myös tuottajana) on kyllä sitä charmantimpi mitä enemmän ikää kertyy ja Clara (Violante Placido) on upean italialaisnaisen ilmentymä. Samuli Vauramon muutamien sekuntien mittaiset pätkät olivat tietysti silmille iloksi, mutta valitettavasti kyseisen roolin olisi voinut tehdä kuka tahansa lahjaton. No, ehkä seuraavissa leffoissa Sam the Slam pääsee taas oikeuksiinsa.


Corbijnin visuaalinen silmä ja taidokkuus yhdistyvät upeaksi taiteeksi, jonka värejä ja maisemia tekisi mieli tuoda iso kasa kotiin. Silti välillä tuli pieni tunne, että koko pätkä olisi saattanut olla vaikuttavampi yksittäisinä valokuvina. Tosin silloin upea musiikki olisi väistämättä jäänyt taka-alalle. Sen sijaan juonen kannalta sillä ei ole juurikaan väliä, olisiko tarina kerrottu käyttäen stillejä vai filmikelaa. Toimintaleffaksi tai massojen viihteeksi The Americanista ei siis mielestäni ole. Kubrick-tyylisten mutta vähemmän ahdistavien elokuvien ystävien silmänruoaksi kyllä.



5 comments:

  1. Tämä ei minua oikein muuten kiinnosta, mutta kuvailemasi leffan visuaalisuus alkoi kiinnostamaan. Control on ainakin huippu. :)

    ReplyDelete
  2. Riehu, valokuvamaisen tunnelman vuoksi kannattaa ehdottomasti katsoa! Mutta vaikka sitten dvd'ltä, jos ei teatteriin asti raaski raahautua :)

    ReplyDelete
  3. I haven't seen this movie or heard of it yet but George Clooney <3 !!!

    ReplyDelete
  4. Tämä pitää ehdottomasti nähdä, kunhan vaan taas ehtisi :) kiva kuulla, että pidit!

    ReplyDelete
  5. grace, George Clooney surely is an extremely charismatic person! I went to see this movie mainly because a Finnish actor in a very small role (Samuli Vauramo) and the director, Anton Corbijn :)

    Paivi, jos juoni jätetään pois niin pidin ja paljon! Se visuaalisuus, ai että.

    ReplyDelete