2010/10/16

Legend of the Guardians: The Owls of Ga'Hoole


Legend of the Guardians pohjautuu nimensä mukaisesti legendaan Suojelijoista, pöllöjen valiojoukosta, joka on vannonut valan suojella ja auttaa heikompiaan. Päähenk...pöllö Soren ei ihaile mitään yhtä paljon kuin Suojelijoita, olkoonkin, että heidän olemassaoloaan ei ole todistettu. Velipoika Kludd pitää Sorenia haihattelijana ja keskittyy mustasukkaisena elämään tässä hetkessä. Kun pienten pöllöjen lentämisharjoitus menee metsään ja heidät kidnapataan monien muiden pöllölasten kera Ylväiden (puhdasrotuisten tornipöllöjen) valtakuntaan, alkaa maailman luonne selvitä heille. Soren onnistuu välttämään pahuuden sotilaaksi värväytymisen, ja pelastaakseen veljensä Ylväiltä hän lähtee uusien ystäviensä kanssa etsimään legendaarisia Suojelijoita. He ovat ainoita, jotka voivat pelastaa pöllökuningaskunnat ilkeältä johtajalta Metalbeakilta ja lopulliselta tuholta.


Tarina on varsin klassinen: nuori ja viaton hahmo saa vihiä suuresta pahuudesta ja haluaa kaikin keinoin pelastaa maailman puutteellisista taidoistaan huolimatta. Lopuksi käydään suuri taistelu, joka tässä rainassa oli saatu soljutettua sen verran hyvin joukkoon, ettei niin sanottu sota tuntunut paisuvan yli äyräidensä. Rohkeus ja toisten auttaminen palkitaan aina. Elokuvassa oivallisinta ei kuitenkaan suinkaan ole tarina, vaan tenho piilee visuaalisissa puitteissa. Tsiljoona ihastuksen huokausta. Jokaista höyhentä myöten tarkkapiirteiset pöllöt, henkeäsalpaavat maisemat ja kohtausten olemusta hyvin korostava "kameratyöskentely" ovat kermaa kakun päällä. Itselleni kirsikkana toimi Jim Sturgess, joka loi Sorenin hahmon henkiin. Muitakin tunnettuja henkilöitä löytyy ääninäyttelijöiden listasta, mm. Ryan Kwanten, Hugo Weaving, Emilie de Ravin, Geoffrey Rush, David Wenham, ja Helen Mirren. Elokuva perustuu Kathryn Laskyn Guardians of Ga'Hoole -kirjasarjan kolmeen ensimmäiseen osaan.

Ohjaaja Zack Snyderin CV'ssä komeilee lähinnä toimintapläjäyksiä, jotka eivät ylitä kiinnostuskynnystäni, mutta ainakaan Legend of the Guardiansin kohdalla pettymyksiä ei sadellut. Hidastetut kohtaukset toimivat täydellisesti, ja yllättävää kyllä - myös 3D toimi. Yleensä en ole tämän uuden sukupolven elokuva-aspektin ystävä. Etenkään siinä ainoassa 3D-animaatiossa jonka olen aiemmin nähnyt (Coraline) se ei toiminut alkuunkaan. Näinkin luonnollisen näköiseen animaatioon yksi ylimääräinen dimensio toi kuitenkin yllättäen ryhtiä ja se pelasi loistavasti yhteen taivaalla liitelevien pöllöjen kanssa.


Joillakin panssareineen sotajalalle lähtevät pöllöt voivat mennä yli ymmärryksen. Minä kuitenkin nautin joka sekunnista. Musiikki toimi vuoroin taustalla, vuoroin voimakkaana tehokeinona. Elokuvan aikana sai hymyillä, purra huulta ja pidätellä itkuakin. Ja kaikki se eyecandy - gimme more!! On lähestulkoon uskomatonta, mitä animaattorit saavat nykypäivänä aikaan. Suvantokohtia tarinassa ei ole, ja myös lopputulos jättää selkeän aukon jatko-osaa ajatellen. Jos se on ulkoasultaan yhtään niin taivaallinen kuin tämä, katson sen enemmän kuin mielelläni :)



3 comments:

  1. Oe pittääpä käydä kattomassa!

    ReplyDelete
  2. Valkoiset pöllöt kuuluvat jostain syystä omalle 'lempilintujen' listalle, joten tämä pläjäys kolahtaisi varmasti .. Täytyy käydä kurkkaamassa :)

    ReplyDelete