2010/10/02

Mr. Nobody


Eletään vuotta 2092 ja Nemo Nobody, 118-vuotias vanhus, on kehittyneen maailman ainoa jäljellä oleva kuoleva ihminen. Luonnollisesti päivien vähetessä hän alkaa pohtia elämäänsä ja sitä, tekikö oikeita valintoja - ja jos olisi valinnut toisin, mihin se olisi johtanut. Kukaan ei tiedä hänestä mitään, mutta lääkärin ja yksittäisen toimittajan avulla hän alkaa muistella menneitä ja yrittää selvittää tekojaan sekä oman itsensä sisintä olemusta. Epäonnekseen toimittaja ei kuitenkaan saa Nemon kertomuksista mitään irti, sillä ne hyppelevät ajasta ja paikasta toiseen. Samalla vaihtuvat myös valintojen seurauksena syntyneet lopputulokset ja koko eletty elämä. Tietääköhän Nemo itsekään mikä elämistä on oikea, mitkä kuviteltuja?


Mr. Nobody etenee draaman kaaren mukaan tiivistyen loppua kohti. Välissä on paljon upeita silmää miellyttäviä asetelmia, herkkiä hetkiä ja tunteita laidasta laitaan. Olin ottanut Paivin varoitukset hivenen liian pitkästä valkokangasajasta onkeeni, enkä missään vaiheessa tuntenut oloani pitkästyneeksi - vaikka totta on, että lyhentämällä elokuvaa siihen oltaisiin saatu enemmän intensiteettiä. Suuri syy tylsistymättömyydelle on kerroksellisuus. Kun tarina hyppii sieltä tuonne ja tuolta tänne, niin tarkkuus joutuu koetukselle. Suurimman osan ajasta yritin poimia pieniä vihjeitä ja ymmärtää kokonaisuutta. Lopussa aivoni olivat jo täysin solmussa, kunnes aivan viimeisillä minuuteilla ymmärsin asioiden laidan. Tai ainakin kuvittelin ymmärtäväni, kotiin tultuani olin taas sitä mieltä, etten sittenkään ollut ihan kartalla. Menee uusintakatseluun siis!

Jännästi suhtautuminen Jared Letoonkin on muuttunut rokkailujen myötä: enää häntä ei osaa ajatella näyttelijänä, ja toisaalta normaaliolosuhteissa kuvittelee, että hän näyttelee. Asiat menevät helposti sekaisin. Rooli on kuitenkin hieno ja vanhuksen maskeeraus taidokas. Ainoa, mikä tällaisessa keinotekoisessa vanhuudessa häiritsee, on silmät - ne ovat aina nuoren näyttelijän omat, ja liikkuvat mielestäni liian nopeasti ja kirkkaasti roolihahmon ikään nähden. No, kaikkea ei kai voi saada. Yhdennäköisyyttä eri-ikäisten hahmojen välillä oli haettu ja enimmäkseen siinä onnistuttukin. Varsinaisista roolisuorituksista 15-vuotias Nemo (Toby Regbo) sekä aikuisiän Elise (Sarah Polley) tekivät minuun suurimman vaikutuksen. Kahtena muuna vaimona nähdään Diane Kruger ja Linh Dam Pham.


Kauneudesta ja erikoisesta tarinasta (vaikka idea liippaakin läheltä Uncertaintya) huolimatta taisin odottaa rainalta vähän liikaa. Tai voi olla, että perjantai-ilta ei taaskaan ollut se paras katseluaika keskittymiskyvyn kannalta, ja uusintayritys avaisi uusia ulottuvuuksia. Viihdyin Nemon matkassa kuitenkin hyvin ja voisin kuvitella viihtyväni uudelleenkin. Ja jos ei juoni tunnu kiinnostavan, niin kannattaa tsekata ainakin  a) Jared Leton silmien ja b) kolmekymppisen Nemon loft-asunnon upean Polaroid-seinän vuoksi ;)



10 comments:

  1. Kesällä tuli tuo leffa katsottua ja kyllä oli hyvä. Tarinan heittely paikasta toiseen ei haitannut yhtään keskittymistä. :) Voisinpa katsoa toistekin.

    ReplyDelete
  2. Mun mielestä tämä oli aivan uskomaton leffa, aivan pakko katsoa uudestaan!

    ReplyDelete
  3. Milloinhan pääsen itse tämän näkemään. Kyllä tämä kuuluu niihin pakko katsoa elokuviin. Jo aivan Jared Leton takia.

    ReplyDelete
  4. Daphnion, ei haitannutkaan, parempi vaan että juonessa on monimutkaisuutta niin tarkkaavaisuus säilyy kokoajan :)

    Sini, mulla tulee jostain syystä elokuvien jälkeen aina melkein heti sellainen tunne, että pitäisi nähdä uudestaan. Lähtisiköhän sitä tänään taas leffateatteriin :D

    Suvi, toivottavasti pian! Jared Leto on kyllä mahti tyyppi kaikinpuolin ;)

    ReplyDelete
  5. En ole tätä nähnyt, mutta trailerissa näin ton vanhan miehen maskin. Mä oon ihan samaa mieltä, että aina kun näyttelijästä maskeerataan vanha, ne on ne silmät jotka paljastaa nuoren iän eikä se vaikutelma mee täydestä. Miksei ne voi laittaa jotain haalistuneita piilareita niille??? Mua häiritsee tää sama juttu aina, goddammit....muistaakseni Lukijassa Kate Winslet oli aika ok:n olosesti maskeerattu vanhaksi.

    ReplyDelete
  6. Mä luen sitten kun olen nähnyt, nyt ei ole jaksanut enää leffassa istua ;O)

    ReplyDelete
  7. Riehu, niinpä, piilarit olisi tosi helppo keino edes vähän vanhentaa silmiä!! Mutta ei, pitää kai alkaa elokuvamaskeeraajaksi että saa tän asian kuntoon :D Winslet oli kyllä mainio, mutta hän oli muutenkin hyväkuntoinen, suhteellisen nuori vanhus, ei 118-vuotias :)

    Mikaela, ootkin tainnut istua teatterin penkissä ihan riittämiin viime aikoina ;)

    ReplyDelete
  8. Minulla tämä leffa meni top5 listalle tänä vuonna. Elokuva oli niin ihana, hieno, visuaalisesti kaunis ja juoni monitahoinen että tästä riittää katsottavaa pariin toistokertaankin. Aivot olivat ihanasti solmussa ja jokainen kuva oli kuin taideteos tai karkki ;O) Minusta leffa ei ollut yhtään pitkä, se meni ihan hujauksessa. Minä en odottanut leffalta mitään ja yllätyin positiivisesti. Tämä meni ostoslistalle heti, Leton leffoista tämä kuuluu sarjaan must-see over and over again kuten Unelmien sielunmessu..ajatonta kamaa ;O)

    ReplyDelete
  9. Mikaela, visuaalisuus oli kyllä jotain mieletöntä, ei samantyylistä kuin vaikka Burtonilla mutta eri tavalla ihanaa. Ja ei se minustakaan liian pitkä ollut, mutta osaksi varmaan siksi että osasin varautua :) Jotenkin siinä keskivaiheilla oli kuitenkin pieni taantuma. Mutta niin se on kyllä monien leffojen kanssa.. Ja vaikka en viittä tähteä antaisikaan, ehdottomasti pääsee myös omaan hyllyyn!

    ReplyDelete
  10. Kyllä tämä omaankin hyllyyn sitten joskus pääsee vaikka pituudesta valittelinkin aikoinaan :) Visuaalisesti on kuitenkin sellaista karkkia ettei paremmasta väliä.

    ReplyDelete