2011/03/23

The world is a book

Viime aikoina luettua.


Riikka Pulkkinen - Totta
Koska pukki ei kiikuttanut ihanan Riikka Pulkkisen uusinta konttinsa mukana, kävin nappaamassa sen itse kirjakaupasta ensimmäisenä joulun jälkeisenä arkipäivänä. Ja luinkin sitten samantien. Kirja kertoo kolmen sukupolven tarinaa. Sen vanhimman kolkuttaessa kuoleman portteja, tulee tarve lohduttautua  - kuka mitenkin - ja samalla aukaista vanhoja kiemuroita. Aluksi olin varma, ettei Totta yllä pitämäni debyytin, Rajan, tasolle. Aihekin tuntui jotenkin vieraalta. Teos kuitenkin parani kokoajan loppua kohden, pitäen vahvasti otteessaan ja saaden kyyneleitä silmiin. Lisäksi pidän hurjasti Pulkkisen tavasta valita ja makustella sanoja.

Nick Cave - Kun Aasintamma Näki Herran Enkelin
Luin aiemmin Bunny Munron Kuoleman alkuperäiskielellä ja tartuin sitten vasta jälkeenpäin tähän Caven ensimmäiseen romaaniin, tällä kertaa suomeksi. Tosin kielellä ei luultavasti olisi ollut mitään väliä, sillä teos oli niin käsittämättömän sekava, ettei mitään rajaa. Päähenkilö, mykkä Euchrid-poika tajuaa tai ainakin luulee olevansa jonkin sortin profeetta, vaikkakin syrjitty omassa pienessä yhteisössään. Vuorien keskellä uskonnollisuutta arvostavassa kyläpahasessa asiat nähdään mustavalkoisina. Mutta profeetalla on tehtävä, jonka edessä olevat esteet on raivattava. Teksti sisältää raakuutta, roisiutta ja siinä ei suurelta osin ole minkäänlaista päätä eikä häntää. Sinänsä mielenkiintoinen lukukokemus, mutta samalla todella raskas. Tähän jumituin vähän liian pitkäksi aikaa, kun lukeminen ei yksinkertaisesti edennyt.

Hanna Hauru - Liian Pienet Sandaalit
Hanna Haurun teokset ovat ihania. Ne koskevat usein naiseutta ja koostuvat lyhyehköistä novelleista. Liian Pienet Sandaalit korostaa erilaisuutta - naisia on hyvin paljon erilaisia, eikä kukaan ole täydellinen. Kukaan ei ole se ihannenainen, vaan kaikilta löytyy jotain, mitä ei välttämättä haluaisi paljastaa muille.

Tuomas Kyrö - Mielensäpahoittaja
Palkitun Tuomas Kyrön seitsemäs teos kertoo 80-vuotiaasta suomalaismiehestä, joka tietää miten asiat hoituisivat paremmin. Hän pahoittaa mielensä milloin mistäkin ja kaikesta päätellen haluaisi olla enimmäkseen omissa oloissaan. Kirja kirvoittaa nauruja, mutta odotin ehkä jotain vielä hauskempaa. Kutkuttavimpia olivat jokaisen luvun lopussa olevat post scriptumit. Ja parasta tietysti on, että tällaisia ihmisiä on oikeasti olemassa.

Graham Greene - Brighton Rock
Teos, johon samanniminen elokuva perustuu, kertoo Brightonin alamaailmasta ja siihen liittyvistä sotkuista ja ihmissuhteista. Pidin leffasta, mutta kirja tuntui mielenkiinnostani huolimatta hivenen vaikealta. Ehkä syynä oli sen kirjoitusajankohta, 1930-luku, sillä sanavalinnat ja lauserakenteet tuntuivat välillä omituisilta. Toisaalta se antoi syvyyttä elokuvan hahmoille, esitteli heidät ja tapahtumat osittain hieman eri tavalla ja antoi teoille enemmän motiiveja.


Tällä hetkellä vietän kirjatonta kautta. Jostain syystä käytän ratikkamatkat paljon mieluummin nukkumiseen ;) Viimeistään kesän saapumisen myötä tiedän, että herään taas useammankin hyvän kirjan ääreltä. Valitettavasti en ole pitänyt samanlaista 'to read' -listaa kirjoista, kuin mitä pidän elokuvista, joten otan nyt mielelläni suositteluja vastaan!

7 comments:

  1. Mä niin tykkään kun ihmiset kertoo lukemistaan kirjoista! Toi Graham Greenen kirja tekis mieli lukea (leffaa en oo nähnyt), ehkä sit joskus kesällä kun taas ehtiikin joitain..:D

    ReplyDelete
  2. Ihana toi kuva. Mun tarttis varmaan oikeesti tutustua Riikka Pulkkisen kirjoihin, koska noita on niin monessa blogissa kehuttu. En tosiaan hirveesti innostunut tuosta Brighton Rock -leffasta, joten kirja jää varmaan lukematta...

    ReplyDelete
  3. Kuva <3. Ostin äidilleni juuri lahjaksi tuon Pulkkisen toisen kirjan. Ehkä saan sen sitten luettavaksi, arviosi siitä kuulostaa hyvältä ^_^.

    Minä olen taas vaihteeksi lukenut pelkkää opiskelukirjallisuutta (filosofiaa), mutta Mauritiuksella luin vähän hömppääkin. Se piristi~-.

    ReplyDelete
  4. Raja oli kamala ja Totta hyvä ;-). Tästä on jauhettu ennenkin. Mun mielestä Totta oli kiva kirja lukea, siinä pääsi hyvään fiilikseen ja tarina tempaisi mukaansa.

    Ostin tuon Nick Caven veljelle lahjaksi, on tainnu olla sitten aika huippu...

    Komppaan Ainia, kirjalistat on mainioita!

    ReplyDelete
  5. aini, kiva että tykkäät ^___^ En tiiä onko toi Greenen kirja mitenkään supersuositeltava, itse pidin enemmän leffasta :)

    tiinanen, Riikka Pulkkinen on kyllä loistava kirjailija, jotenkin ne sanavalinnat on niin.. Tavallaan ne on tosi tavallisia sanoja, mutta sitten ne asiayhteydet on jänniä.

    cinefiliaa, pieni hömmpä tekee terää ;) Toivottavasti saat pian luettua muutakin, esim. Pulkista!

    Nooruska, niinpä :) Ehkä pitäisi lukea se Raja taas kerran, että osaisi paremmin verrata.. Suositelen kyllä sitä Nick Caven toista kirjaa, mutta toi aasintammawhatever on todella härö :D

    ReplyDelete
  6. Mä luen parhaillaan Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa ja tykkään kovasti. Siis jos et ole vielä kirjaan tutustunut, suosittelen.

    ReplyDelete
  7. Little M, kiitos suosituksesta, laitetaan muistilistalle! :)

    ReplyDelete